Lighthouse

Mikään ei tunnu just nyt oikein valmistuvan, mutta se johtuu varmaan siitä, että kesken on ainakin kymmenen erilaista projektia.

Saatan liioitella, mutta en paljoa.


Vaan - erästä viisasta kanssabloggaajaa lainatakseni - vaikka tuotanto ehtyisi kokonaan, illuusiota neulomisesta voisi pitää yllä kuukausitolkulla. Kun kaikki aiemmin neulottu ei ole ehtinyt blogiin ollenkaan.

Kuten nyt vaikka tämä Janina Kallion Lighthouse-huivi, jonka testineuloin syksyllä. Se on aikas ihana! Simppeli, mutta silti siinä on jotain.


En oikein osaa selittää, miksi en saanut kirjoitettua siitä aiemmin. Tai no, ehkä osaan. Katsokaas kun:

  1. Sain jonkun aivopierun testineulomuksen aikana. Lanka loppui kesken, ja otin siitä vähän turhia paineita - kehitin ne ihan itse, sillä testineulontahommien yksi tavoite on ymmärtää langanmenekkiä erilaisilla neulojilla. Oli vaikea kirjoittaa, koska koin epäonnistuneeni. Jälkikäteen on tietysti ollut vähän vaikea ymmärtää, miten kaheli olin, mutta syksy taisi olla jotenkin vähän hankala muutenkin.
  2. Tämä on ihan maanisen, valtavan, iso. Pinta-alaltaan. Se on ihanaa! Huivin pitää olla iso. Mutta en saanut sitä asettumaan minkäänlaiseen valokuvaan asiallisesti. Kaulalle kyllä, mutta en valokuvaan.


Kaulalla tätä on kyllä pidettykin. Pidän yhä tosi paljon huiviin valkkaamastani langasta, jonka pöllin ystäväni Miian stashista. Tarkallen ottaen maksoin siitä sittemmin kyllä, ja jopa jätin Miialle yhden vyyhdin - vain palatakseni rikospaikalle kuukautta myöhemmin. Hedgehogin potluck-värejä kun on maailmassa rajallinen määrä, eikä se yksi vyyhti ihan riittänyt. (Jos tämän aiot neuloa, huoli pois: ohjetta on sittemmin päivitetty.)


Kontrastivärinä on DyeForWoolin tummansininen silkkivilla, joka oranssien pisteiden kanssa toimii minusta ihan kivasti. Ja on joissakin valaistusolosuhteissa jopa tunnistettavissa tummansiniseksi mustan sijaan.

Malli: Lighthouse
Lanka: Hedgehog Fibres Sock (potluck, 120g), Dye ForWool Fingering Merino/Silk (Nocturnal Meeting with a Black Mage, 57 g)
Puikot: 4 mm 

En ole ihan varma, tuleeko tämä huivi ikinä peittoamaan Janinan klassikkomalleja esim. Ravelryn projektimääriltään, mutta yksi omista suosikeistani se kyllä on.

-Liina

Turbaani päälle ja yhdelle sarvelle

Terveisiä hiljaiselosta! Olen täällä taas. 


Esittelen teille yhden kaapissa pötkötelleen projektin, nimittäin turbaanin, jonka neuloin kai viime talvena. Olin pitkään ihastellut Kerällä-kirjan ohjetta helppoon kietaisuturbaaniin ja kun Snurressa sitten oli houkuttelevalla alennuksella myynnissä Debbie Blissin alpakka-merinolanka Palomaa (jolle ohje on suunniteltu) päätin toteuttaa yhden illan juttuna tämän kätevän pipon korvikkeen.

Neulepötkylä, josta turbaani kiepautetaan syntyi nopeasti paksusta langasta ja suurilla puikoilla. Ja sitten kieputtelemaan. Merkkasin kohdan, johon pää pitäisi ommella kiinni ja ryhdyin puuhaan. Tällainen poltettuun oranssiin taittava voimakas punainen on yksi mun ikisuosikkiväreistä silloin kun räikeitä värejä käytän, ja sieluni silmin näin itseni eleganttina turbaani päässä talven lempeissä lumisateissa. Kun pötkylän toinen pää on ommeltu etusaumaksi loppupää ommellaan molemmista reunoistaan kiinni johonkin päälaen seudulle niin, että turbaanista tulee umpinainen.

Jotenkin en vaan saanut mitenkään tuota päälaen tai takaosan saumaa istuvaksi. Ompelin sen uudelleen monta kertaa, tiukemmin ja löysemmin. Kokeilin ottaa saumaa ommellen sisään sen verran, ettei päälaelle jäisi valtavaa tötteröä - siitä oli vähän apua. Muotoilin turbaanin kosteana ilmapallon päälle. Harkitsin jopa vanhoja kunnon saumuritemppuja, mutta lopputulos ei olisi rehellisyyden nimissä näyttänyt hyvältä.

Jotkut siis näyttää turbaanissaan coolilta ja jotkut tältä kuin minä alla olevassa kuvassa (yläkuvan istuvuus saadaan aikaan kuvakulmalla ja liiskaamalla ylimääräinen tötterö tasaisin väliajoin). Mitään en myönnä tehneeni väärin, sen verran monta kertaa ompelin pötkylän kokoon. Mutta onpahan kasvunvaraa sarvelle.



Senni

Keveitä askelia

Loppusyksystä näin unia, jossa valitsin lankaa erääseen villatakkiin.

Sellaista elämäni joskus on.


Villatakki ei ollut unta: se oli Suvi Simolan uusi malli, jonka halusin testineuloa aivan kuollakseni. Ihmekös kai siis, että lankavalinnat mietityttivät päivin öin. Itseni ja lähipiirini kannalta oli siis ehkä onnekasta, että pääsin testineulontaposseen ja sain pistää takin heti puikoille.

(Haluan tarkentaa, että pääsyni testineulojien joukkoon ei johtunut siitä, että olisin mennyt vinkumaan Suville, että mielenterveys on koetuksella, jos mua ei huolita. En mene takuuseen, etteikö joku obsessointiani kuunnellut kaverini olisi vinkunut.)

Travel Light -villatakki on tämmönen vähän epäistuva, tavalla, joka tekee minut onnelliseksi. En ole tyköistuvien vaatteiden perään, ja tämä on just oikeanlainen, jotenkin moderni, vähän huoleton, sopii meille, jotka toivomme keveyttä kevääseen.


Takissa neulottiin ensin selkäkaistale, jonka reunasta sitten poimiskeltiin silmukoita. Vanha nemesikseni, silmukoiden poiminta!

Vaan älä pelkää, jos sinulla on sama nemesis. Tästä oli maailman helpointa poimia silmukoita; mahdollisesti sen vuoksi, että raidallisesta reunasta erotti helposti kerrokset. Tulin jopa ajatelleeksi, että raita olisi paras tapa opetella neuleenlukutaitoa näiltä osin.

Selän keskelle jäi sauma, josta sain innolla eteenpäin puhistessani aikaan vähän ruman. Toverini M ehdotti, että virkkaisin siihen keskelle silmukkarivin ("no niitä jotain silmukoita, EI ketjusilmukoita, mutta niitä toisia perussilmukoita") ja se osoittautuikin paitsi hyväksi ideaksi myös käyttökelpoiseksi taidoksi.

Malli: Travel Light
Lanka: Martin's Lab Comfy Merino (Snow Illusion 203 g), Hedgehog Fibres Sock (Concrete, 135 g)
Puikot: 3,5 mm

Se prosessista. Sitten vähän vaatteesta. Se jotenkin lohduttaa siinä alakulossa, joka näinä talven kuukausina tuntuu olevan jokavuotinen kaverini. Vähän menin jopa liikuttumaan mallin nimestä, kun tuntui siltä, että suunnittelija on ajatellut kauniita asioita neulojille. Travel Light on kevyt päällä, mutta lämmittää, enkä halua muuta käyttääkään enää (paitsi sitä puuterinsävyistä samanlaista, josta haaveksin.)

Ja sitten eräänä aamuna, tämä villatakki ylläni, tein töitä kahvilasta käsin, kun Instagramista tuttu Riikka tuli moikkaamaan - hän oli tunnistanut takkini. Oli mitä ihaninta törmätä sillä tavalla neulojatoveriin. Puhisin koko päivän semmoista onnellisen kohtaamisen iloa. Villatakki, joka saa tämmöistä aikaan, on kyllä mahtava villatakki.

- Liina

Karitsanvillaa

Tein lapaset.

Niissä ei mallin puolesta ole mitään kovin ihmeellistä - ellei lasketa todistusaineistoa mieheni väitteelle, jonka mukaan tuppaan tekemään liian pitkiä lapasia - mutta pääosan halusinkin antaa langalle.

(On liian pitkissä lapasissa etunsakin. Voin kerrankin teeskennellä, että sormeni ovat pitkät ja kapeat.)

Asiaan. Lanka on siis Lankakauppa Kerän Vänö ull, ehtaa karitsanvillaa. Olen tehnyt elossani jonkinlaisen täyskäännöksen villan suhteen, ja siinä, missä ennen rakastin pellavaa, kuljen nykyisin lampaan tuoksun perässä kuin mikäkin lammaskoira.

Joten karitsan villaa. Suomenlampaan karitsan villaa.


Ihmeellinen lanka. Käsissä se tuntuu pehmoistakin pehmoisemmalta - sopii talven rouhentamalle iholleni paremmin kuin merino - ja pesemättömän langan lanoliini (kuvittelen, että kyseessä on lanoliini) tuntui hoitavan käsiäni. Mikä tulikin tarpeeseen, kun en muuten oikein muista hakeutua käsirasvan äärelle.

Malli: oma
Lanka: Vänö Ull
Puikot: 2,5 mm
Neuloin lapaset pienillä puikoilla, sillä halusin tiiviin pinnan - ja sellaisen sainkin. Pitkän teräosan lisäksi tein varrestakin aika pitkän, sillä halusin näistä sellaiset lapaset, jotka ovat ihan oikeasti lämpimät.

Ja lämpimät ovat, mutta silti kevyet. En viitsisi näitä kädestä ollenkaan ottaa, kerran kokeilin konttorillakin, josko kuitenkin näppiksen käyttö onnistuisi myös lapaset kädessä. (Ei se vieläkään onnistu.)

Näiden lapasten valmistumisen jälkeen parasta on se, että tätä ihanaa villaa on toinenkin vyyhti odottamassa. Se on kaunis, kaunis harmaa ja siitäkin tulee lapaset.

-Liina

Piece of Silver

Joko hommasitte Laine Magazinen? Jos ette, suosittelen juoksemaan kauppaan vähintäänkin ravia, vaikka väitän, ettei kiitolaukkakaan ole aivan huono idea.


En ole mikään neulelehtien suurkuluttaja - Ravelry enimmäkseen kattaa ne tarpeet - mutta Laine kyllä hemmottelee ihmistä. Lehdestä löytyy iso setti malleja, jotka todellakin aion toteuttaa.

Ensimmäisen mallin Lainen sivuilta tein nohevasti jo etukäteen, kun pääsin testaamaan Veera Välimäen Piece of Silver -paidan.

Piece of Silver on aika rento, vailla vyötärömuotoiluja, ja täydellinen paita just vaikka mekon päälle kiskaistavaksi. Savupiippukaulus vähän alkuun jännitti, mutta hyväksi on sekin käytössä osoittautunut.

Tämä taisi olla ensimmäinen paita, jonka olen tehnyt merinosinkusta. Valkkasin langaksi Ilun värjäämän kauniin, ihan inan verran punaiseen taittavan harmaan ja tein hihohin väriblokit ... harmaammasta (ja vähän tummemmastakin) harmaasta. Nämä Ilun värjäämät harmaat ovat niin käsittämättömän hienoja, että vaikea edes kuvata - olen tosi iloinen, että tulivat lopulta käyttöön ja näin hyvään käyttöön vieläpä. Tällaista lankaa hilloaa helposti vuosia.

Paita tehdään ylhäältä alas; se oli tässä tapauksessa paras mahdollinen suunta, sillä langan riittävyys vähän jännitti. Päädyin lopulta tekemään paitaa kolmelta rintamalta. Alkuun kaavailin väriblokkia helmaankin, mutta lopulta olen tosi onnellinen, etten sitä sinne tehnyt. Lopputulos olisi voinut olla pöljä.

Malli: Piece of Silver
Lanka: Ilun Sinkku
Puikot: 3,75 mm, 3 mm (kaulus)

Semmosta. Olen hurjan tyytyväinen.

Piece of Silverin jälkeen haluaisin neuloa Lainesta Lanes-villatakin, mutta koska stashissa ei ole siihen lankaa, enkä ole joulukuussa päässyt ansaitsemaan langanosto-optioita, taidankin valkata seuraavaksi Laine-ohjeeksi portviini-tonicin, jonka nautin uudenvuodenaattona vaatehuonetta siivotessani.

-Liina

Väistämättömän pettymyksen lapaset

Mies antoi tiedoksi, että tarvitsee lapaset.

Tällä kertaa niiden pitäisi kuitenkin olla hyvät lapaset - ei liian isot, kuten yleensä tuppaan tekemään. Sanojensa vakuudeksi hän heilutti lapasiin verhottuja käsiään niin, että lapasten kärjet lepattivat.

Seurasi keskustelu, jossa sivuttiin seuraavia aiheita:

  1. Miten lapaset puetaan käteen niin, että ovat kohdallaan
  2. Onko vika tuotteessa vai käyttäjässä (käytettävyyteen tarkasti perehtyneenä yksilönä tiedän hyvin, että vika on yleensä käyttäjässä, kuten nytkin)
  3. Miten mies voisi itse ottaa puikot ja lankaa ja pistää tikuttaen, jos tuotokseni eivät kerran kelpaa

Ryhdyin kuitenkin suunnittelemaan lapasia, joista ei annetuilla spekseillä voisi tulla kuin pettymys.

Täydellisten lapasten konseptiin kuuluisi yleisen hyvyyden lisäksi myös 1) se, että lapaset ovat yksiväriset ja mustat ja 2) se (kun erehdyin jotain tämänsuuntaista horisemaan), että lanka löytyy omasta stashista. Tietyn paksuisena.

Malli: oma ja hartaudella viritetty
Lanka: Grignasco Tango & Arwetta Classic
Puikot: ei mitään käryä enää
Kuva: selvä se, ettei näistä ole valmiina otettua kuvaa - pettymystä alusta loppuun

Puolisoni käsitys stashini kattavuudesta on vahvasti liioiteltu. Vaaditunlaista lankaa löytyi kipakat 0 vyyhtiä tahi kerää.

Niinpä puikoille päätyi kahta lankaa yhdessä. Musta komponentti oli jotain ikivanhaa Grignascon Tangoa - se on toki tweedlanka, joten väriteeman suhteen mentiin vähän pieleen jo tässä - mutta koska taloudessa ei ollut muuta mustaa, kamuksi Tangolle valkkasin Arwettan harmaan sukkalangan. Kärkiin ja peukaloihin tuli vihertävän mustat väriblokit, sillä pelkäsin harmaan Arwettan loppuvan. (Kyllä se olisi riittänyt.)

Pinnasta tuli tosi tiivis ja kiva - ei ihan musta eikä ihan yksivärinenkään, mutta beggars can't be choosers, kuten tapana on sanoa. Valittajia voivat toki kerjäläisetkin olla, ja valitusta seurasikin loputtomista sovitussessioista, jotka rasittivat kohtuuttomasti tulevaa käyttäjää. Hänen piti useita kertoja irrottaa käsi konsolin ohjaimesta.

Vaan mikä oli pettymyksen aste?

"Nää on parhaat lapaset ikinä!" totesi mies tyytyväisenä. "Peukalossa ei vaan veri kierrä."

-Liina

Betua

Tässä käy aika usein näin: ihminen tulee koneelle vakaasti aikoen kirjoittaa briossilapasista, mutta harhautuu välittömästi toimittamaan joulupukkiasioita Internetissä. Sitten ihminen palaa takaisin sohvalle neulomaan ja miettii, että ihan on kuin ois jotain pitänyt tehdä.

NO NYT KYLLÄ.

Testineuloitsin toverini Katrinen suunnittelemat briossilapaset - niin käy ihmiselle, joka julistaa haluavansa tehdä jatkossa vain briossilapasia. Universumi vastaa.


Betua-lapaset (ja mätsäävä hattu, mutta sitä en tehnyt) olivat ihan supernopea ja kiva projekti. Tai siis nopea siinä mielessä, että aktiivista tekoaikaa näihin ei paljon kulunut. Kalenteriaikaa vähän hujahtaa, jos yrittää edistää kerralla noin kahdeksaa projektia.

Langaksi valkkasin BC Garnin Semillan, koska sitä oli, ja koska olen ottanut jaloksi tavoitteeksi tutustua stashiini vähintään yhtä usein kuin paikallisen tarjontaan. (Ja kun sanon paikallisen, ymmärrätte varmasti, etten viittaa lähipubiin.)

Semilla oli vähän ohjelankaa ohuempaa, mikä ei haitannut - allekirjoittaneella on tilastollisestikin katsottuna aika pieni räpylä - mutta yllättävästi lapasesta meinasi tulla vähän lyhyt. Onneksi sekin korjaantui reippaalla pingottamisella, kuten kaikki maailmassa.

Malli: Betua
Puikot: 3,5 mm
Lanka: Semilla (tumma harmaa 15 g, valkoinen 28 g)

Ohje oli simppeli ja koukuttava, imaisi mukaansa. Jos siis itsekin kaipaat elämääsi briossilapaisia, tarkasta tämä, kuten nuorisolaiset sanoivat niin kauan sitten, että ovat jo vanhuslaisia. (Tsekkaa myös Marian todistus aiheesta! Oli hauskaa neuloskella näitä yhtä aikaa vähän sattumalta.)

Edit. Sitä piti muuten sanomani, että kuvausopeista suurkiitos Laine Magazinen voimanainen Jonnalle - ja ylipäänsä mainiolle Laine Weekendille. Super!

-Liina

Channa

Tässä bloggaamisessa ja neulomisessa on nyt joku epäsuhta. Neulon kuin hullu, mutta blogitontut eivät vain hoida hommiaan. Tästä on ennenkin puhuttu.

No, nyt seuraa jotain, jota rakastan ja joka on pitänyt esitellä jo pitkään: Channa, jonka fluff and hustlen Liisa suunnitteli Twist Collectivelle, ja joka syystäkin sai paljon myönteisiä kommentteja.


Twistin julkaisema versio oli neulottu aika paksusta langasta, mutta koska sain kuulla, että alkuperäinen suunnitelma oli fingeringille en toki antanut minkään ohjepaksuuden hidastaa, vaan kaivoin stashistani BC Garnin Tussah tweedia. Sitä ei ollut tarpeeksi, mutta mallitilkkua vääntäessäni mumisin sellaisia sanoja kuin "kahdelta kerältä" ja "raidoitus" ja "webikaupat".


(Sittemmin kävi ilmi, että englantilaisesta webikaupasta tilaamaani jatkovyyhdit olivat täsmälleen samaa värierää kuin Snurresta taannoin ostamani. Go figure.)

Malli: Channa
Lanka: BC Garn Tussah tweed (väri 35 Tt, 210 g)
Puikot: 4 mm, 3,5 mm

Koko hommassa oli vain yksi ongelma, ja se on se, että yönsininen väri on mahdoton kuvattava. Kaunis, mutta mahdoton. Muutoin Channa oli yksi universumin helpoimpia neuleprojekteja. Ja palkitsevimpia kanssa.

Koska silkkitweed ei millään muotoa ole vanhenevien luideni mielestä enää talvikäyttöinen lanka, olen harkinnut tekeväni tämän uusiksi ohjelangasta - ajatus ei ole ollenkaan epämiellyttävä, kun ohjeen lanka on Fibre Companyn Acadia.

Vahva suositus joka tapauksessa.

- Liina

Moi, Airi

Se, miten tarkalleen ottaen päädyin saamaan Leenin suunnitteleman Airi-huivin testineulottavakseni on tarina, joka asettaa langanostokäyttäytymiseni jokseenkin kyseenalaiseen valoon, joten emme mene siihen nyt. Vain lopputuloksella on väliä: sain Airi-huivin testineulottavaksi.


Vaikein vaihe oli värien valinta. Valvoin öitä sopivaa komboa pohtien. No, tarkalleen ottaen valvoin muistaakseni yhtenä yönä, mutta kuitenkin.

Olin jo päätynyt kahden siililangan komboon kun tajusin, että 400-metrisille vyyhdeille suunniteltu Airi ja vanhan pohjan Hedgehog Sock eivät nyt kohtaa...


...mutta (ja nyt sivutaan sitä kyseenalaisessa valossa paistattelevaa käytöstä) yhtäkkiä keksin aloittaa uuden, korallinvärisen Sockin ja Leenin luotsaamaan LystigYarnsin sukkiksen vierekkäin. Siltä istumalta teki mieli rynnätä karkkikauppaan, mutta pistinkin huivin puikoille.


Hauskin vaihe oli tuo kuvissa vaalealla pohjalla oleva pinta ja sen neulominen. En ole varma, onko tämä virallinen termi, mutta ehkä sitä voisi kuvailla vaikka helmineulepatentiksi. Ohjeen termi taisi olla fluffy brioche, ja sitä se todella oli. Pinnasta tuli ihana - vaikka ei tuossa pitsissäkään moittimista ole.

Fluffy brioche, up close and personal
Kontrastiväriksi valkkasin jotain, mistä te ette tiedä mitään, sillä se ei tallennu kameralle missään olomuodossaan: Hedgehogia sekin, tummanvihertävää, sellaista koppakuoriaisen väristä lähes. Kuvissa sinistä. Valitan.

Malli: Airi
Lanka: Hedgehog Sock (Coral, Wish), LystigYarns sukkalanka (nimeämätön testierä, jota rakastan tulisesti)
Puikot: 4 mm
Langoista sen verran, että tuota LystigYarnsin yksilöä fanitan ehdoitta. Siinä ei ollut mitään liikaa. Hedgehogin Sock puolestaan yritti kiertyä alkukuituihinsa pienimmästäkin yllytyksestä, joten sille hieman varautuneempi suositus.

Lopputulos on ihana. Huivi, joka on ihan parhaimmillaan etenkin yhdistettynä luontaisen goottilaisiin väreihini - siis mustaan. Toki on todettava, että värien valinnalla tästä saa varmasti vaikka mitä muutakin.

- Liina

Uan

Sanoin epäröimättä kyllä, kun Neulisti kysyi, haluanko testineuloa Uanin.


Epäröimättä, vaikka siinä oli monta juttua, jotka äkkiseltään ajatellen ei oo ihan mua - isot pitsipaneelit ja hyvä istuvuus päällimmäisenä.

(Tästä voi saada sellaisen kuvan, että pidän huonosti istuvista vaatteista, mutta sovitaanko, että termi on eri tavalla istuva, kiitos.)

Niin siinä silti kävi, että valmis Uan on kuitenkin ihan just mua, siinä tuntuu olo omalta ja hyvältä, enkä viitsisi oikein enää muuta käyttääkään. Se on ihana: pehmoinen, kevyt ja lämmin.


Sikstoisekseen sain erivapauden olla tekemättä vyötärömuotoiluja, että saatiinhan sitä erilaista istuvuutta tähänkin takkiin.

Uan on helppo neulottava - mutta kun siihen neulotaan istutetut hihat, alussa saa vähän käännellä. Mikään ei silti ole vaikeaa, ei edes sillä tavalla, jossa tekeminen on ihan helppoa kun ensin ymmärtää mitä tehdään. Ohje on selkeä ja simppeli ja ehdottomasti kääntelyn väärti. Kun saa hartialinjat tehtyä, homma sujuu kuin tanssi.

Selän pitsikuvio on helppo, mutta ei niin helppo, etteikö katsetta olisi kirjasta joutunut kohottamaan. Muutaman keskittymisen herpaantuman jälkeen merkkasin mallikerrat silmukkamerkeillä, jonka jälkeen huithapelikin neuloja pysyi kartalla ongelmitta.

Langaksi valkkasin Tukuwoolia, jolle ohje on suunniteltukin. Tein peräti kolme mallitilkkua - enkä vieläkään voi ymmärtää, että saavutin ohjetiheyden puikkokoolla, jolla en uskonut pääseväni lähellekään. Maagista.

Tukuwoolin toinen tuleminen on mainio: sen lisäksi, että nyt värikartasta löytyy se täydellinen vaalea harmaa, josta tämäkin Uan on tehty, lanka tuntuu jotenkin pehmoisemmaltakin. Edellisen kerran Tukua neuloessani piti pitää flunssan aikana taukoja kotoperäisestä villasta, mutta tätä uutta Tukua saattoi neuloa ongelmitta kipeänäkin. Muutos on nähdäkseni vain myönteinen, sillä Tukuwool on edelleen luonteikas lanka.

Malli: Uan
Lanka: Tukuwool (väri 2 Humu, 222 g)
Puikot: 3,5 mm
Ohje löytyy Ravelrysta kuulemma tämän viikon loppupuolella, jos oikein ymmärsin, että ei kun puikot tanaan vain. 

- Liina

Paperia

Tästä paidasta voisi kertoa vaikka mitä, alkaen siitä, miten äidin kanssa metsästimme lankakauppaa Kiotossa ja päättyen siihen, miten sain antaa paidan speksit Ravelryssa jollekin ja olla loppupäivviikon ihan polleana, mutta ... pitäydytäänpä muodossa, ja langassa.


Siis: ostin reissuiltani Habun ihanaa, litteää, paperinaruisaa, rouheaa Silk Wrapped paper -lankaa. Lanka ei ihan oikeasti ole paperia vaan pellavaa, mutta silkkilanka sen ympärillä on ihan oikeasti silkkiä.

Samalla reissuilla vaklasin kaupassa paitaa, jossa oli kiva malli. Piirsin sen kännykkääni. Sitten kävin ostamassakin sen paidan koska kerrankos sitä Japanissa ollaan, mutta saattaa olla, että piirros olisi piisannut. Olen nimittäin käyttänyt omaa neulettani kaupan versiota enemmän.

Kotiin päästyäni pistin langan puikoille. Testailin erilaisia tekstuureja ja otin vähän mittoja, ja sitten aloin neuloa.

Olin ajatellut tehdä nurjaa pintaa, mutta oikeaa neuloen - suunnitelma kariutui tietenkin jo helmaresorissa jossa tein kierretyt silmukat sillä lailla näppärästi, että sain neuloa paidallisen nurjia silmukoita.


Arvatkaa harmittko? Eipä juuri. Ja kun siirryin neulomaan etu- ja takakappaletta erikseen huomasin, että jostain hiton syystä lanka taipui paremmin nurjaksi kuin oikeaksi silmukaksi. Väitän, että se oli se litteys.

Lopputulos oli juuri sellainen kuin toivoin. Rouhea, rapea, kuin kirjoitusta paperilla. Kevyt ja kätevä muiden vaatteiden päällä.

Tylsää oli vain se, että lanka ei jousta juurikaan, joten turhan kireäksi jäänyt luontireuna napsahti ensimmäisessä sovituksessa rikki. Korjasin, miten pystyin, enkä itse löydä ongelmakohtia enää.

Malli: improttu
Lanka: Habu Silk wrapped Paper, 63 g
Puikot: 4 mm

Niin, huomasitte varmaan muuten, etten ole saanut otatettua tästä sellaisia "kyllä tätä oikeasti voi käyttääkin" -kuvia. Siinä syy, miksi useampikin postaus jonottaa - mutta jospa sitä tässä ryhdistäytyisi. Testineuleita varten on ainakin syytä, joten miksei sitten saman tien kuvaisi ne loputkin.

- Liina

Allison

Sain hiljattain kutsun Puikkomaisterin Lapaskirjan julkkareihin.

Menin tietysti kiljuen, koska lapasia. Sitä paitsi kutsussa mainittiin sipsit. Lapaset ovat syy kutimointiuralleni ja sipsit ovat syy lähes kaikelle muulle, myös 5-vuotiaan assistenttini mielestä.*

Mutta enemmän lapasista ja vähemmän sipseistä.


Viime vuosina lapasten kutimointi on vähän jäänyt, sillä sukkiin nähden niissä on yksi merkittävä heikkous - arvaatte. Peukalo. Ylimääräistä säätöä ja lisää pääteltävää. Ärsyttävä sormi, jota ilman ei kuitenkaan kutimoinnista tulisi mitään.

Yhtäkkiä lapaset tuntuvat taas ihan ajankohtaiselta neulottavalta. Ehkä tämän lapaskirjan takia, ehkä aika on taas vain sille kypsä.

Kirjassa on koko liuta toteuttamista vaativia malleja, mutta ihan ekana piti puikoille saada Allison-lapasehkot.


Kokemus oli sillä tavalla vähän valitettava, että Allisonien myötä taisin saada sen briossikuumetartunnan, jota muiden blogeista olen päätäni pudistellen seurannut. Tein kämmekkäitä silmät kiiluen yötä myöten, enkä oikein muuta kyennyt ajattelemaankaan kuin kuviopatenttia. Miten nerokasta! Miten koukuttavaa! Miten mahtavia värimahdollisuuksia! Mitä muuta tällä tavalla voisikaan tehdä!

(Toivotaan, että Senni välttyy kuumeelta, tai on selkeä riski siitä, että blogista tulee briossilapasten tuotantolaitos.)

Tämmöiset ovat myös mainio tapa kuluttaa vähän jämälankaa. Itse käytin Väiskin värejä Tulppaani ja Hopea, ja lopputulos oli muikea, vaikka seuraavassa inkarnaatiossa näen kyllä jotain jännää roiskevärjättyä.

(Kiinnostuneille tiedoksi, että aloitin Allisonit ensin tummanharmaa-oransseina. Vähän aikaa neulottuani tajusin värien näyttävän uhkaavasti HPK:lta. Onneksi olin myös lukenut kaaviota väärin ja sain aloittaa alusta. En halua pukeutua jääkiekkoseuraksi.)

Jos nyt näitä ken aloittaa, niin tiedoksi, että kirjasta puuttuu yksi rivi ja kaaviossakin on joku virhe, jotka eivät ehkä kokeneempaa kuviopatentoijaa hätkähdytä, mutta joiden osalta hyödyin Puikkomaisterin saitilta löytyvästä erratasta.

Malli: Allison
Lanka: Väinämöinen (Hopea, Tulppaani, en tiedä grammamääriä, keittiövaaka on rikki)
Puikot: 2,5 mm

Mutsiisjoo. Ihana malli, mahtava projekti, en koskaan enää neulo mitään muuta kuin briossilapasia. Kiitos kaunis, ihana Puikkomaisteri!

-Liina


* Sain hyvin kauniin luvan ottaa assari mukaan, vannottuani estämästä häntä syömästä kaikkia sipsejä. Epäonnistuin karkeasti, mutta kukaan ei siitä moittinut.

Koko kesä neulomatta

Oletko kohdannut elämässäsi joskus vastoinkäymisen? Minä kohtasin yhden 1. kesäkuuta. Onhan noita vastoinkäymisiä tullut vastaan ennenkin, mutta tämä oli erityisen ärsyttävä. Pieni, mutta ärsyttävä.

Minä liukastuin ja lensin hanurilleni onneksi ilman sen suurempia vammoja. Kärsijäksi joutui kuitenkin keskisormi, joka kohtasi maan aivan epäoptimaalisessa asennossa. Niveleen tuli yksi liikesuunta lisää - sivusuuntiin - ja muuten sormi tönötti jäykkänä ja kipeänä. Itkuista selvittyäni yritin tehdä monia asioita, pitää lasta kädestä, pestä hiuksia ja neuloa. Mutta mistään edellämainitusta ei tullut mitään, varsinkaan neulomisesta, siihen kun ei yksi käsi riittänyt.

Olen siis ollut koko kesän neulomatta. Olen vältellyt lankaa, koska siitä on tullut vain paha mieli. Sormi kipeytyy yhä jos heiluttelen puikkoja yhtäjaksoisesti kovin pitkään ja syntyvä jälki on aika kamalaa, koska langan kireyttä on hankala säädellä. Kesäohjelmaani kuului tapaamiset käsikirurgin kanssa ja hieman ehkä pyysin josko nyt voisi jotain tehdä, kun pitäisi neuloa. Hän vakuutteli iloisesti, että kipu ei haittaa ja sormea pitää vaan ronskisti taivutella vanhoille liikeradoilleen. Kyllä se siitä vuodessa* toipuu - huoh.

*Esittelen siis seuraavan valmiin neulomukseni joskus kesäkuun 2017 tienoilla.

-Senni

Diamondback Socks

Raportointi Tour de Sockin kilpapaikalta on hidasta, mutta se johtuu vain siitä, että normaalisti päättelytyöhön palkkaamani pienet tontut menivät pistelakkoon työehtosopimusneuvottelujen kariuduttua, ja koska tilanne ei vieläkään ole ratkennut, joutui työnjohtaja* tekemään sen, mitä työnjohtajat näissä tilanteissa tekevät eli tarttumaan itse työhön. Pari kuukautta prokrastinoituaan.


Nämä Diamondback-sukat olivat ensimmäinen pari, jonka kanssa itkin pari turhautumiskyyneltä, sillä ohje oli KÄSITTÄMÄTÖN.

Olen joskus lukenut tekstin siitä, miten väärässä olemista on vaikea tutkia, sillä heti, kun ihminen huomaa olleensa väärässä, hän lakkaa olemasta väärässä ja alkaa olemaan oikeassa.

Näin kävi minullekin. Olin tehnyt virheen ensimmäisen sukan ensimmäisessä dimangissa. Heti sen huomattuani ohje muuttui käsitettäväksi enkä minä enää ollut väärässä.


Haluaisin väittää, että sitten kun huomasin virheen, neulonta sujui kuin vettä vain, mutten voi valehdella teille (no voinpas, tähänkin tekstiin hujahti yksi megaluokan juksaus) - ei se sujunut. Ei se vaikeatakaan ollut, pirskatin aikaavievää vain, kun piti neuloa eestaas taasees.

Vaan valmistuivathan ne lopulta, langasta, joka saattoi olla vielä asteen verran raisumpaa kuin edes ohjeen suunnittelija oli päässään visoinut. Vaikka langasta ei muodostunut alkuperäisvision mukaisia selkeitä kuvioita, tykkään näistä happoyön unelmista melko lailla.

Malli: Diamondback Socks
Lanka: Väinämöinen EIKU (65 g)
Puikot: 2,25 mm

Sijoitus kaiken tämän jälkeen oli tyydyttävä 31. En valittanut.

- Liina

* Minä, valitettavasti.

Blaer

Hyvät vai huonot uutiset?

Selvä.

Ei se ihan istu, eikä siinä ole nappejakaan. Helman nauha olisi pitänyt tehdä kokoa pienemmillä puikoilla.



Toisaalta se on mitä ihanin, viis siitä, ettei ihan istu. Sen nimi on Blaer, ja se on ollut jo monta kertaa käytössä, koska se on mitä ihanin. Ja hihansuut sentään älysin korjata ja tehdä niillä kokoa pienemmillä puikoilla.



Lanka on ohjeen mukaista Istexin Einbandia. Tykkäsin langan laajasta värikartasta kovasti, millä tarkoitan, että heillä on hyviä harmaita. Tykkäsin myös langasta, jotenkin tämmöinen rouhean karhea lanka on miellyttänyt hurjasti siitä lähtien kun pääsin irti lapsena kärsimästäni villakutinasta, kolme vuotta sitten. (Tuntuma langassa on itse asiassa kovin samanlainen kuin Isagerin Spinnissä - vähän pörheämpi vain.)

Alkuperäisen mallin ylimääräisen väri-ilottelun jätin kumminkin reunoista pois. En olisi enää kontrastiväriä löytänytkään, kun halusin takkini mahdollisimman vaaleasta harmaasta.

Mutta miksei se istu? En tiedä, nämä kaarrokevillatakit eivät ole oikein ikinä toimineet kroppani kanssa - seikka, jonka olin onnellisesti unohtanut. En tosin ole varma, olisinko moisen pikkuasian antanut estääkään, kärsin nimittäin kovasta Blaer-kuumeesta koko kevään.



Ohje oli muuten passeli, mutta jos nyt ken tätä tekee, etenkin Einbandista, suosittelisin pienempiä puikkoja noihin ainaoikein-osioihin. Helma törrötti ikävästi etenkin ennen liotusta, mutta onneksi liotuksen ohella pienennetyllä puikkokoolla väännetty nappilista korjasi tilannetta hieman.

(Tiedetään, viitseliäämpi olisi purkanut helman.)


Malli: Blaer
Lanka: Istex Einband (valkoinen 45 g, harmaa 155 g)
Puikot: 3,5 & 3 mm

Todistin vihdoin itselleni myös sen, miten miellyttävää villa voi olla kesälläkin - ihan niitä kuumimpia porotuksen hetkiä lukuunottamatta. 

- Liina

Muistinpas

Tour de Sockin 2. etapin sukkia väännettiin leikkipuistossa, omalla sohvalla, futisharjoituksissa (lapsen) ja vähän autossakin (mutta vain, kun auto oli pysähdyksissä parkkipaikalla.)


Heidi Nickin malli I Remembered It Again (huomaatteko, mikä jännittävä sanaleikki postaukseni otsikossa, huomaatteko?) ei nyt ollut ihan mun makua, millä tarkoitan, että olisin ohittanut ne kuin kotimme rutoläjät ikään*, suomatta niille toista ajatusta, elleivät sukat olisi tulleet kisassa vastaan.

Kauniithan ne toki ovat, mutta kun minä olen enemmän semmoisten suoraviivaisten sukkien ystävä.

Lankana on minttuisa Schachenmayrin Fine Wool - pienet palmikot kaipasivat langalta tasaista väriä (tiedän, sillä ensin kokeilin kevyesti vaihtelevasävyisellä.)

Näillä sukilla irtosi sija 46. Ei pöllömmin.

(On täällä muutakin valmistunut sukkien lisäksi, takkia ja paitaa ja vaikka mitä, mutten saa niitä millään kuvattua. Dear Eki, millä tästä eteenpäin?

-Liina

* Olen tosi hyvä ohittamaan rutoläjiä. Mieheni toivoo, etten olisi siinä aivan niin hyvä.

Air

Kuten tunnettua, parasta ja hienointa lankaa on huolellisesti kypsytetty vuosikertalanka.


Itse olen tammitynnyreissä säilönyt keräkaupalla Ito Koukia, tuota lankojen aatelia, keksimättä tarpeeksi arvollista käyttötarkoitusta.


Sitten päivänä muutamana juolahti mieleeni, että äidille voisin tehdä huivin äitienpäivälahjaksi. Olemme olleet äiti ja tytär jo yli kolmekymmentä vuotta, ja minulla alkaa pikku hiljaa olla jonkinlainen käsitys siitä, mistä hän voisi pitää. Hän voisi pitää esimerkiksi Purl Sohon Open Air Wrapista.

Tuumasta toimeen. Loin silmukat Koukin väristä Moonrock ja vaihdoin puolivälissä väriin Gray. Huivista tuli siis kaksivärinen ja ainakin minusta aika ihana. Tekemiseen meni jokunen tovi, sillä mallineule ... ei ole varsinaisesti vaikeaa, mutta keskittymistä se kyllä vaatii. Ei se haitannut, sillä motivaatio oli kohdillaan ja tekeminen oli ilo.


Jos nyt jotain huomauttamista on - lähinnä ehkä omasta ajatusprosessista - niin silmukkamääräksi olisi riittänyt ihan puhtaaseen huiviin puolet ohjeen silmukkamäärästä, nyt lopputulos on nimenomaan wrap.

Malli: Open Air Wrap
Lanka: Ito Kouki (Moonrock 75 g, Gray 75g)
Puikot: 4 mm
Kaikkineen olen lopputulokseen ihan hurjan tyytyväinen: huivi, joka on tehty rakkaudesta ja lempparilangoista rakkaimmalleni äidilleni.


- Liina