Betua

Tässä käy aika usein näin: ihminen tulee koneelle vakaasti aikoen kirjoittaa briossilapasista, mutta harhautuu välittömästi toimittamaan joulupukkiasioita Internetissä. Sitten ihminen palaa takaisin sohvalle neulomaan ja miettii, että ihan on kuin ois jotain pitänyt tehdä.

NO NYT KYLLÄ.

Testineuloitsin toverini Katrinen suunnittelemat briossilapaset - niin käy ihmiselle, joka julistaa haluavansa tehdä jatkossa vain briossilapasia. Universumi vastaa.


Betua-lapaset (ja mätsäävä hattu, mutta sitä en tehnyt) olivat ihan supernopea ja kiva projekti. Tai siis nopea siinä mielessä, että aktiivista tekoaikaa näihin ei paljon kulunut. Kalenteriaikaa vähän hujahtaa, jos yrittää edistää kerralla noin kahdeksaa projektia.

Langaksi valkkasin BC Garnin Semillan, koska sitä oli, ja koska olen ottanut jaloksi tavoitteeksi tutustua stashiini vähintään yhtä usein kuin paikallisen tarjontaan. (Ja kun sanon paikallisen, ymmärrätte varmasti, etten viittaa lähipubiin.)

Semilla oli vähän ohjelankaa ohuempaa, mikä ei haitannut - allekirjoittaneella on tilastollisestikin katsottuna aika pieni räpylä - mutta yllättävästi lapasesta meinasi tulla vähän lyhyt. Onneksi sekin korjaantui reippaalla pingottamisella, kuten kaikki maailmassa.

Malli: Betua
Puikot: 3,5 mm
Lanka: Semilla (tumma harmaa 15 g, valkoinen 28 g)

Ohje oli simppeli ja koukuttava, imaisi mukaansa. Jos siis itsekin kaipaat elämääsi briossilapaisia, tarkasta tämä, kuten nuorisolaiset sanoivat niin kauan sitten, että ovat jo vanhuslaisia. (Tsekkaa myös Marian todistus aiheesta! Oli hauskaa neuloskella näitä yhtä aikaa vähän sattumalta.)

Edit. Sitä piti muuten sanomani, että kuvausopeista suurkiitos Laine Magazinen voimanainen Jonnalle - ja ylipäänsä mainiolle Laine Weekendille. Super!

-Liina

Channa

Tässä bloggaamisessa ja neulomisessa on nyt joku epäsuhta. Neulon kuin hullu, mutta blogitontut eivät vain hoida hommiaan. Tästä on ennenkin puhuttu.

No, nyt seuraa jotain, jota rakastan ja joka on pitänyt esitellä jo pitkään: Channa, jonka fluff and hustlen Liisa suunnitteli Twist Collectivelle, ja joka syystäkin sai paljon myönteisiä kommentteja.


Twistin julkaisema versio oli neulottu aika paksusta langasta, mutta koska sain kuulla, että alkuperäinen suunnitelma oli fingeringille en toki antanut minkään ohjepaksuuden hidastaa, vaan kaivoin stashistani BC Garnin Tussah tweedia. Sitä ei ollut tarpeeksi, mutta mallitilkkua vääntäessäni mumisin sellaisia sanoja kuin "kahdelta kerältä" ja "raidoitus" ja "webikaupat".


(Sittemmin kävi ilmi, että englantilaisesta webikaupasta tilaamaani jatkovyyhdit olivat täsmälleen samaa värierää kuin Snurresta taannoin ostamani. Go figure.)

Malli: Channa
Lanka: BC Garn Tussah tweed (väri 35 Tt, 210 g)
Puikot: 4 mm, 3,5 mm

Koko hommassa oli vain yksi ongelma, ja se on se, että yönsininen väri on mahdoton kuvattava. Kaunis, mutta mahdoton. Muutoin Channa oli yksi universumin helpoimpia neuleprojekteja. Ja palkitsevimpia kanssa.

Koska silkkitweed ei millään muotoa ole vanhenevien luideni mielestä enää talvikäyttöinen lanka, olen harkinnut tekeväni tämän uusiksi ohjelangasta - ajatus ei ole ollenkaan epämiellyttävä, kun ohjeen lanka on Fibre Companyn Acadia.

Vahva suositus joka tapauksessa.

- Liina

Moi, Airi

Se, miten tarkalleen ottaen päädyin saamaan Leenin suunnitteleman Airi-huivin testineulottavakseni on tarina, joka asettaa langanostokäyttäytymiseni jokseenkin kyseenalaiseen valoon, joten emme mene siihen nyt. Vain lopputuloksella on väliä: sain Airi-huivin testineulottavaksi.


Vaikein vaihe oli värien valinta. Valvoin öitä sopivaa komboa pohtien. No, tarkalleen ottaen valvoin muistaakseni yhtenä yönä, mutta kuitenkin.

Olin jo päätynyt kahden siililangan komboon kun tajusin, että 400-metrisille vyyhdeille suunniteltu Airi ja vanhan pohjan Hedgehog Sock eivät nyt kohtaa...


...mutta (ja nyt sivutaan sitä kyseenalaisessa valossa paistattelevaa käytöstä) yhtäkkiä keksin aloittaa uuden, korallinvärisen Sockin ja Leenin luotsaamaan LystigYarnsin sukkiksen vierekkäin. Siltä istumalta teki mieli rynnätä karkkikauppaan, mutta pistinkin huivin puikoille.


Hauskin vaihe oli tuo kuvissa vaalealla pohjalla oleva pinta ja sen neulominen. En ole varma, onko tämä virallinen termi, mutta ehkä sitä voisi kuvailla vaikka helmineulepatentiksi. Ohjeen termi taisi olla fluffy brioche, ja sitä se todella oli. Pinnasta tuli ihana - vaikka ei tuossa pitsissäkään moittimista ole.

Fluffy brioche, up close and personal
Kontrastiväriksi valkkasin jotain, mistä te ette tiedä mitään, sillä se ei tallennu kameralle missään olomuodossaan: Hedgehogia sekin, tummanvihertävää, sellaista koppakuoriaisen väristä lähes. Kuvissa sinistä. Valitan.

Malli: Airi
Lanka: Hedgehog Sock (Coral, Wish), LystigYarns sukkalanka (nimeämätön testierä, jota rakastan tulisesti)
Puikot: 4 mm
Langoista sen verran, että tuota LystigYarnsin yksilöä fanitan ehdoitta. Siinä ei ollut mitään liikaa. Hedgehogin Sock puolestaan yritti kiertyä alkukuituihinsa pienimmästäkin yllytyksestä, joten sille hieman varautuneempi suositus.

Lopputulos on ihana. Huivi, joka on ihan parhaimmillaan etenkin yhdistettynä luontaisen goottilaisiin väreihini - siis mustaan. Toki on todettava, että värien valinnalla tästä saa varmasti vaikka mitä muutakin.

- Liina

Uan

Sanoin epäröimättä kyllä, kun Neulisti kysyi, haluanko testineuloa Uanin.


Epäröimättä, vaikka siinä oli monta juttua, jotka äkkiseltään ajatellen ei oo ihan mua - isot pitsipaneelit ja hyvä istuvuus päällimmäisenä.

(Tästä voi saada sellaisen kuvan, että pidän huonosti istuvista vaatteista, mutta sovitaanko, että termi on eri tavalla istuva, kiitos.)

Niin siinä silti kävi, että valmis Uan on kuitenkin ihan just mua, siinä tuntuu olo omalta ja hyvältä, enkä viitsisi oikein enää muuta käyttääkään. Se on ihana: pehmoinen, kevyt ja lämmin.


Sikstoisekseen sain erivapauden olla tekemättä vyötärömuotoiluja, että saatiinhan sitä erilaista istuvuutta tähänkin takkiin.

Uan on helppo neulottava - mutta kun siihen neulotaan istutetut hihat, alussa saa vähän käännellä. Mikään ei silti ole vaikeaa, ei edes sillä tavalla, jossa tekeminen on ihan helppoa kun ensin ymmärtää mitä tehdään. Ohje on selkeä ja simppeli ja ehdottomasti kääntelyn väärti. Kun saa hartialinjat tehtyä, homma sujuu kuin tanssi.

Selän pitsikuvio on helppo, mutta ei niin helppo, etteikö katsetta olisi kirjasta joutunut kohottamaan. Muutaman keskittymisen herpaantuman jälkeen merkkasin mallikerrat silmukkamerkeillä, jonka jälkeen huithapelikin neuloja pysyi kartalla ongelmitta.

Langaksi valkkasin Tukuwoolia, jolle ohje on suunniteltukin. Tein peräti kolme mallitilkkua - enkä vieläkään voi ymmärtää, että saavutin ohjetiheyden puikkokoolla, jolla en uskonut pääseväni lähellekään. Maagista.

Tukuwoolin toinen tuleminen on mainio: sen lisäksi, että nyt värikartasta löytyy se täydellinen vaalea harmaa, josta tämäkin Uan on tehty, lanka tuntuu jotenkin pehmoisemmaltakin. Edellisen kerran Tukua neuloessani piti pitää flunssan aikana taukoja kotoperäisestä villasta, mutta tätä uutta Tukua saattoi neuloa ongelmitta kipeänäkin. Muutos on nähdäkseni vain myönteinen, sillä Tukuwool on edelleen luonteikas lanka.

Malli: Uan
Lanka: Tukuwool (väri 2 Humu, 222 g)
Puikot: 3,5 mm
Ohje löytyy Ravelrysta kuulemma tämän viikon loppupuolella, jos oikein ymmärsin, että ei kun puikot tanaan vain. 

- Liina

Paperia

Tästä paidasta voisi kertoa vaikka mitä, alkaen siitä, miten äidin kanssa metsästimme lankakauppaa Kiotossa ja päättyen siihen, miten sain antaa paidan speksit Ravelryssa jollekin ja olla loppupäivviikon ihan polleana, mutta ... pitäydytäänpä muodossa, ja langassa.


Siis: ostin reissuiltani Habun ihanaa, litteää, paperinaruisaa, rouheaa Silk Wrapped paper -lankaa. Lanka ei ihan oikeasti ole paperia vaan pellavaa, mutta silkkilanka sen ympärillä on ihan oikeasti silkkiä.

Samalla reissuilla vaklasin kaupassa paitaa, jossa oli kiva malli. Piirsin sen kännykkääni. Sitten kävin ostamassakin sen paidan koska kerrankos sitä Japanissa ollaan, mutta saattaa olla, että piirros olisi piisannut. Olen nimittäin käyttänyt omaa neulettani kaupan versiota enemmän.

Kotiin päästyäni pistin langan puikoille. Testailin erilaisia tekstuureja ja otin vähän mittoja, ja sitten aloin neuloa.

Olin ajatellut tehdä nurjaa pintaa, mutta oikeaa neuloen - suunnitelma kariutui tietenkin jo helmaresorissa jossa tein kierretyt silmukat sillä lailla näppärästi, että sain neuloa paidallisen nurjia silmukoita.


Arvatkaa harmittko? Eipä juuri. Ja kun siirryin neulomaan etu- ja takakappaletta erikseen huomasin, että jostain hiton syystä lanka taipui paremmin nurjaksi kuin oikeaksi silmukaksi. Väitän, että se oli se litteys.

Lopputulos oli juuri sellainen kuin toivoin. Rouhea, rapea, kuin kirjoitusta paperilla. Kevyt ja kätevä muiden vaatteiden päällä.

Tylsää oli vain se, että lanka ei jousta juurikaan, joten turhan kireäksi jäänyt luontireuna napsahti ensimmäisessä sovituksessa rikki. Korjasin, miten pystyin, enkä itse löydä ongelmakohtia enää.

Malli: improttu
Lanka: Habu Silk wrapped Paper, 63 g
Puikot: 4 mm

Niin, huomasitte varmaan muuten, etten ole saanut otatettua tästä sellaisia "kyllä tätä oikeasti voi käyttääkin" -kuvia. Siinä syy, miksi useampikin postaus jonottaa - mutta jospa sitä tässä ryhdistäytyisi. Testineuleita varten on ainakin syytä, joten miksei sitten saman tien kuvaisi ne loputkin.

- Liina

Allison

Sain hiljattain kutsun Puikkomaisterin Lapaskirjan julkkareihin.

Menin tietysti kiljuen, koska lapasia. Sitä paitsi kutsussa mainittiin sipsit. Lapaset ovat syy kutimointiuralleni ja sipsit ovat syy lähes kaikelle muulle, myös 5-vuotiaan assistenttini mielestä.*

Mutta enemmän lapasista ja vähemmän sipseistä.


Viime vuosina lapasten kutimointi on vähän jäänyt, sillä sukkiin nähden niissä on yksi merkittävä heikkous - arvaatte. Peukalo. Ylimääräistä säätöä ja lisää pääteltävää. Ärsyttävä sormi, jota ilman ei kuitenkaan kutimoinnista tulisi mitään.

Yhtäkkiä lapaset tuntuvat taas ihan ajankohtaiselta neulottavalta. Ehkä tämän lapaskirjan takia, ehkä aika on taas vain sille kypsä.

Kirjassa on koko liuta toteuttamista vaativia malleja, mutta ihan ekana piti puikoille saada Allison-lapasehkot.


Kokemus oli sillä tavalla vähän valitettava, että Allisonien myötä taisin saada sen briossikuumetartunnan, jota muiden blogeista olen päätäni pudistellen seurannut. Tein kämmekkäitä silmät kiiluen yötä myöten, enkä oikein muuta kyennyt ajattelemaankaan kuin kuviopatenttia. Miten nerokasta! Miten koukuttavaa! Miten mahtavia värimahdollisuuksia! Mitä muuta tällä tavalla voisikaan tehdä!

(Toivotaan, että Senni välttyy kuumeelta, tai on selkeä riski siitä, että blogista tulee briossilapasten tuotantolaitos.)

Tämmöiset ovat myös mainio tapa kuluttaa vähän jämälankaa. Itse käytin Väiskin värejä Tulppaani ja Hopea, ja lopputulos oli muikea, vaikka seuraavassa inkarnaatiossa näen kyllä jotain jännää roiskevärjättyä.

(Kiinnostuneille tiedoksi, että aloitin Allisonit ensin tummanharmaa-oransseina. Vähän aikaa neulottuani tajusin värien näyttävän uhkaavasti HPK:lta. Onneksi olin myös lukenut kaaviota väärin ja sain aloittaa alusta. En halua pukeutua jääkiekkoseuraksi.)

Jos nyt näitä ken aloittaa, niin tiedoksi, että kirjasta puuttuu yksi rivi ja kaaviossakin on joku virhe, jotka eivät ehkä kokeneempaa kuviopatentoijaa hätkähdytä, mutta joiden osalta hyödyin Puikkomaisterin saitilta löytyvästä erratasta.

Malli: Allison
Lanka: Väinämöinen (Hopea, Tulppaani, en tiedä grammamääriä, keittiövaaka on rikki)
Puikot: 2,5 mm

Mutsiisjoo. Ihana malli, mahtava projekti, en koskaan enää neulo mitään muuta kuin briossilapasia. Kiitos kaunis, ihana Puikkomaisteri!

-Liina


* Sain hyvin kauniin luvan ottaa assari mukaan, vannottuani estämästä häntä syömästä kaikkia sipsejä. Epäonnistuin karkeasti, mutta kukaan ei siitä moittinut.

Koko kesä neulomatta

Oletko kohdannut elämässäsi joskus vastoinkäymisen? Minä kohtasin yhden 1. kesäkuuta. Onhan noita vastoinkäymisiä tullut vastaan ennenkin, mutta tämä oli erityisen ärsyttävä. Pieni, mutta ärsyttävä.

Minä liukastuin ja lensin hanurilleni onneksi ilman sen suurempia vammoja. Kärsijäksi joutui kuitenkin keskisormi, joka kohtasi maan aivan epäoptimaalisessa asennossa. Niveleen tuli yksi liikesuunta lisää - sivusuuntiin - ja muuten sormi tönötti jäykkänä ja kipeänä. Itkuista selvittyäni yritin tehdä monia asioita, pitää lasta kädestä, pestä hiuksia ja neuloa. Mutta mistään edellämainitusta ei tullut mitään, varsinkaan neulomisesta, siihen kun ei yksi käsi riittänyt.

Olen siis ollut koko kesän neulomatta. Olen vältellyt lankaa, koska siitä on tullut vain paha mieli. Sormi kipeytyy yhä jos heiluttelen puikkoja yhtäjaksoisesti kovin pitkään ja syntyvä jälki on aika kamalaa, koska langan kireyttä on hankala säädellä. Kesäohjelmaani kuului tapaamiset käsikirurgin kanssa ja hieman ehkä pyysin josko nyt voisi jotain tehdä, kun pitäisi neuloa. Hän vakuutteli iloisesti, että kipu ei haittaa ja sormea pitää vaan ronskisti taivutella vanhoille liikeradoilleen. Kyllä se siitä vuodessa* toipuu - huoh.

*Esittelen siis seuraavan valmiin neulomukseni joskus kesäkuun 2017 tienoilla.

-Senni

Diamondback Socks

Raportointi Tour de Sockin kilpapaikalta on hidasta, mutta se johtuu vain siitä, että normaalisti päättelytyöhön palkkaamani pienet tontut menivät pistelakkoon työehtosopimusneuvottelujen kariuduttua, ja koska tilanne ei vieläkään ole ratkennut, joutui työnjohtaja* tekemään sen, mitä työnjohtajat näissä tilanteissa tekevät eli tarttumaan itse työhön. Pari kuukautta prokrastinoituaan.


Nämä Diamondback-sukat olivat ensimmäinen pari, jonka kanssa itkin pari turhautumiskyyneltä, sillä ohje oli KÄSITTÄMÄTÖN.

Olen joskus lukenut tekstin siitä, miten väärässä olemista on vaikea tutkia, sillä heti, kun ihminen huomaa olleensa väärässä, hän lakkaa olemasta väärässä ja alkaa olemaan oikeassa.

Näin kävi minullekin. Olin tehnyt virheen ensimmäisen sukan ensimmäisessä dimangissa. Heti sen huomattuani ohje muuttui käsitettäväksi enkä minä enää ollut väärässä.


Haluaisin väittää, että sitten kun huomasin virheen, neulonta sujui kuin vettä vain, mutten voi valehdella teille (no voinpas, tähänkin tekstiin hujahti yksi megaluokan juksaus) - ei se sujunut. Ei se vaikeatakaan ollut, pirskatin aikaavievää vain, kun piti neuloa eestaas taasees.

Vaan valmistuivathan ne lopulta, langasta, joka saattoi olla vielä asteen verran raisumpaa kuin edes ohjeen suunnittelija oli päässään visoinut. Vaikka langasta ei muodostunut alkuperäisvision mukaisia selkeitä kuvioita, tykkään näistä happoyön unelmista melko lailla.

Malli: Diamondback Socks
Lanka: Väinämöinen EIKU (65 g)
Puikot: 2,25 mm

Sijoitus kaiken tämän jälkeen oli tyydyttävä 31. En valittanut.

- Liina

* Minä, valitettavasti.

Blaer

Hyvät vai huonot uutiset?

Selvä.

Ei se ihan istu, eikä siinä ole nappejakaan. Helman nauha olisi pitänyt tehdä kokoa pienemmillä puikoilla.



Toisaalta se on mitä ihanin, viis siitä, ettei ihan istu. Sen nimi on Blaer, ja se on ollut jo monta kertaa käytössä, koska se on mitä ihanin. Ja hihansuut sentään älysin korjata ja tehdä niillä kokoa pienemmillä puikoilla.



Lanka on ohjeen mukaista Istexin Einbandia. Tykkäsin langan laajasta värikartasta kovasti, millä tarkoitan, että heillä on hyviä harmaita. Tykkäsin myös langasta, jotenkin tämmöinen rouhean karhea lanka on miellyttänyt hurjasti siitä lähtien kun pääsin irti lapsena kärsimästäni villakutinasta, kolme vuotta sitten. (Tuntuma langassa on itse asiassa kovin samanlainen kuin Isagerin Spinnissä - vähän pörheämpi vain.)

Alkuperäisen mallin ylimääräisen väri-ilottelun jätin kumminkin reunoista pois. En olisi enää kontrastiväriä löytänytkään, kun halusin takkini mahdollisimman vaaleasta harmaasta.

Mutta miksei se istu? En tiedä, nämä kaarrokevillatakit eivät ole oikein ikinä toimineet kroppani kanssa - seikka, jonka olin onnellisesti unohtanut. En tosin ole varma, olisinko moisen pikkuasian antanut estääkään, kärsin nimittäin kovasta Blaer-kuumeesta koko kevään.



Ohje oli muuten passeli, mutta jos nyt ken tätä tekee, etenkin Einbandista, suosittelisin pienempiä puikkoja noihin ainaoikein-osioihin. Helma törrötti ikävästi etenkin ennen liotusta, mutta onneksi liotuksen ohella pienennetyllä puikkokoolla väännetty nappilista korjasi tilannetta hieman.

(Tiedetään, viitseliäämpi olisi purkanut helman.)


Malli: Blaer
Lanka: Istex Einband (valkoinen 45 g, harmaa 155 g)
Puikot: 3,5 & 3 mm

Todistin vihdoin itselleni myös sen, miten miellyttävää villa voi olla kesälläkin - ihan niitä kuumimpia porotuksen hetkiä lukuunottamatta. 

- Liina

Muistinpas

Tour de Sockin 2. etapin sukkia väännettiin leikkipuistossa, omalla sohvalla, futisharjoituksissa (lapsen) ja vähän autossakin (mutta vain, kun auto oli pysähdyksissä parkkipaikalla.)


Heidi Nickin malli I Remembered It Again (huomaatteko, mikä jännittävä sanaleikki postaukseni otsikossa, huomaatteko?) ei nyt ollut ihan mun makua, millä tarkoitan, että olisin ohittanut ne kuin kotimme rutoläjät ikään*, suomatta niille toista ajatusta, elleivät sukat olisi tulleet kisassa vastaan.

Kauniithan ne toki ovat, mutta kun minä olen enemmän semmoisten suoraviivaisten sukkien ystävä.

Lankana on minttuisa Schachenmayrin Fine Wool - pienet palmikot kaipasivat langalta tasaista väriä (tiedän, sillä ensin kokeilin kevyesti vaihtelevasävyisellä.)

Näillä sukilla irtosi sija 46. Ei pöllömmin.

(On täällä muutakin valmistunut sukkien lisäksi, takkia ja paitaa ja vaikka mitä, mutten saa niitä millään kuvattua. Dear Eki, millä tästä eteenpäin?

-Liina

* Olen tosi hyvä ohittamaan rutoläjiä. Mieheni toivoo, etten olisi siinä aivan niin hyvä.

Air

Kuten tunnettua, parasta ja hienointa lankaa on huolellisesti kypsytetty vuosikertalanka.


Itse olen tammitynnyreissä säilönyt keräkaupalla Ito Koukia, tuota lankojen aatelia, keksimättä tarpeeksi arvollista käyttötarkoitusta.


Sitten päivänä muutamana juolahti mieleeni, että äidille voisin tehdä huivin äitienpäivälahjaksi. Olemme olleet äiti ja tytär jo yli kolmekymmentä vuotta, ja minulla alkaa pikku hiljaa olla jonkinlainen käsitys siitä, mistä hän voisi pitää. Hän voisi pitää esimerkiksi Purl Sohon Open Air Wrapista.

Tuumasta toimeen. Loin silmukat Koukin väristä Moonrock ja vaihdoin puolivälissä väriin Gray. Huivista tuli siis kaksivärinen ja ainakin minusta aika ihana. Tekemiseen meni jokunen tovi, sillä mallineule ... ei ole varsinaisesti vaikeaa, mutta keskittymistä se kyllä vaatii. Ei se haitannut, sillä motivaatio oli kohdillaan ja tekeminen oli ilo.


Jos nyt jotain huomauttamista on - lähinnä ehkä omasta ajatusprosessista - niin silmukkamääräksi olisi riittänyt ihan puhtaaseen huiviin puolet ohjeen silmukkamäärästä, nyt lopputulos on nimenomaan wrap.

Malli: Open Air Wrap
Lanka: Ito Kouki (Moonrock 75 g, Gray 75g)
Puikot: 4 mm
Kaikkineen olen lopputulokseen ihan hurjan tyytyväinen: huivi, joka on tehty rakkaudesta ja lempparilangoista rakkaimmalleni äidilleni.


- Liina

Twist and shout

Joitakin iltoja sitten eräässä vuoteessa keskusteltiin:

- Oonko mä susta ihan pöljä?

(Syvä hiljaisuus lankeaa.)

- No et sä nyt IHAN pöljä...
- TARKOITAN tän sukkakisan kanssa?

(Mies näyttää onnelliselta kuin kuka tahansa, joka näkee valon ja ymmärtää sen pakoreitiksi.)

- Ai sen kanssa! No olet kyllä!

Tämmöiset sukat siis Tour de Sockin ykkösetapilla pöljäilin:



Kokemus oli jännittävä. En varsinaisesti saanut muuta elämää tauolle sukkakisan ajaksi, joten sukkaparin valmistumiseen meni vähän vajaa kaksi vuorokautta. Niillä irtosi 45. sija, johon olen tosi tyytyväinen.

Malli: Twists & Turns (koko S)
Lanka: Handu Minimerino, 60 g
Puikot: 2 mm
Lankana oli Handun Minimerinoa, joka hidasti hommaa olemalla niin kauniin harmaata, että aika ajoin piti pysähtyä ihailemaan sitä. Vaan ei kai sitä voi varsinaisesti viaksi millekään langalle lukea.

Mallikin oli oikein passeli, sopivan kiinnostava muttei liian romantillinen.

Käsiäni hieroskellen jään odottamaan seuraavaa etappia. Tiedän, että siitä tulee suksee. Olen nimittäin nähnyt siitä jo unia: unessa yritin neuloa sukkia särjennahoista. Nahkoja oli neljä, ne oli juuri kaloista irroitettu, ne haisivat pahalta - mutta sentään Handulla oli ne varta vasten minulle värjätty. Tulipa siis etapilta mitä tahansa, se ei voi olla pahempaa kuin sukkien teko tuoreesta särjennahasta.

- Liina

Kolmet sukat ja yhdet päiväkotikauden päättäjäiset

Keksin tässä, että päiväkotiryhmämme tyypeille - siis aikuistyypeille, en ole varma, miksi heitä pitäisi nimittää, paitsi tädeiksi, mikä ei minusta ole optio näin aikuisten kesken - pitäisi neuloa kiitoksena sukat.

Oikeastaan olin ajatellut alunperin jättää moisen puuhan siihen, että ipana siirtyy eskariin, mutta kävi ilmi, että syksyllä ryhmää vetävät ehkä uudet tyypit, ja vanhat ovat olleet minusta siksi mainioita, että tartuin puikkoihin.

Haastekerrointa lisäsi se, että minulla oli 11 päivää aikaa neuloa sukat. Kahdentenatoista päivänä kaiken pitäisi olla valmista, pääteltynä ja paketoitu.

Ekaksi malliksi valkkasin Virrat, joka muuten oli viime vuoden Tour de Sockin eka etappi. Sen verran oli vääntämistä, että väänsin Tourin sijoitusodotuksia muutaman kymmenen pykälää alaspäin.

Malli: Virrat
Lanka: Onion Nettle Sock, 70 g
Puikot: 2,75 mm
Lopputulos oli kuitenkin oikein kaunis, vaikka vaaleampi lanka olisi voinut tälle mallille toimia paremmin.

Kun Virrat olivat valmiit, kaksi asiaa oli selvinnyt: 1) Aika loppuu, jos en valitse yksinkertaisempia malleja. Ei muuten, mutta yhden silmukan palmikot vievät yllättävän paljon aikaa. 2) En missään olosuhteissa voi neuloa samaa mallia kolme kertaa putkeen. Hyvä, kun saan yhtenevän parin tehtyä.

Seuraavaksi siis Cookie A:n Monkeyt. Niitä oli kehuttu helpoiksi, ja oikeassa olivat kanssaneulojat Internetissä - toinen sukka meni mallikertaa vilkaisematta.

Malli: Monkey
Lanka: Onion Nettle Sock, 80 g
Puikot: 2,75 mm
Yritin vähän virittää kokoa isommaksi ja tein S-koon, mutta ohjetta inan verran paksummalla langalla. Tähtäsin noin kokoon 39, ja aika lähelle se ehkä meni. (On muuten ihan perkeleellisen vaikea arvioida ihmisen jalan kokoa silmämääräisesti ohimennen. Tiedoksi vain. Ensi kerralla kysyn.)

Viimeiseksi neuloin Kalajoet, joka ovat minusta ihan huippukaunis malli. Helppo tehdäkin, vaikka tässä ei kyllä mallikerta ollut ulkoa opittavissa.

Malli: Kalajoki
Lanka: Onion Nettle Sock, 60 g
Puikot: 2,75 mm
Lankana kaikissa oli tanskalaisen Onionin (italiassa tuotettu) Nettle Sock, jota olen halunnut kokeilla syntymästäni asti, vaikken silloin vielä tiennyt neulonnasta mitään. Nokkossukkista löytyi Lankamaailmasta, jossa sattui olemaan vielä ale - ja koska elän oman elämäni ruuhkavuosia, paikan päälle piipahtamisen sijaan tilasin langat netistä. Tiedetään, pöhköä, mutta toimitus oli supernopea, mikä jälkikäteen tarkasteltuna osoittautui erityisen merkittäväksi projektin onnistumista ajatellen.

Nettle Sock oli sekä ihanampaa että ohuempaa kuin ennakoin. Langan tuntu ei ole karhea vaan lähes silkkinen; toisaalta grammojen perusteella sport-vahvuiseksi (toiveikkaasti) kuvittelemani lanka oli kyllä paksuudeltaan lähinnä fingeringiä.

Nyt on siis lämmitelty Tourille ihan viimeisen päälle huolella - tai ainakin kerrattu palmikko ilman apupuikkoa. Ja valitettavasti hankittu myös pieni kyllästyminen sukkiin. Hmph.

-Liina

Kisat!

Meillä täällä Herttoniemen idyllissä on ryhdytty valmistautumaan tulevan kesän kisoihin. Nimittäin tour-de-sockiin!  Sormia venytellään päivittäin, puikkoja järjestellään ja luottokorttia kiillotetaan valmiiksi vastaanottamaan huima kisalankojen hamstraus. Kisasta tulee varmasti huima. Tähän mennessä ilmoittautuneita on yli kahdeksansataakuusikymmentä!

Erityisen huimaa tulee varmasti olemaan kisakatsomossa, koska minähän en moiseen hulluuteen ryhdy, vaan se on Liina, joka täällä on seonnut! Minun raskas tehtäväni huoltojoukoissa tulee olemaan gintoniccien siemailu samalla kun katson kuinka Liinan kädet vispaa ja puikot kilisee. Onko siellä ilmoittautuneita? Entä muita jotka aikovat keskittyä varpaiden huljutteluun rannalla sukkakisan sijaan?

Nyt on kisaeventit kalentereissa, onko teillä?

-Senni

Wigeon

Ystäväni Katrine on neulonut vissiin kai aina.

Kerran (vuosia sitten, lapset) korkeakoululla kysyin, mistä hän oli hommannut poolopuseronsa. Se oli nimittäin täydellinen ihan joka tavalla: yksinkertainen, laadukkaan oloinen ja ... no, harmaa. Vastaus lannisti kaltaistani silloista lapastehtailijaa - hän oli tehnyt sen itse.

Edistystä on tapahtunut, täällä päässä, sillä sain testineuloa Katrinen uuden mallin, Wigeon-paidan.

Malli: Wigeon
Lanka: Malabrigo Lace, 150 g
Puikot: 3,5 mm
Paita on just sellainen, mistä tykkään: kevyt, laatikkomallinen ja ainakin osaksi harmaa. (Tuosta keltaisesta olen myös ihan pähkinöinä, se on lähes huumaava väri.)

Keveys syntyy siitä, että lankana oli Malabrigo Lace, eikä sitä paitaani kulunutkaan kuin 150 g. Vähemmänkin olisi mennyt, ellen olisi kerinyt lankaa solmuille - temppu, jota en suosittele kotioloissa kokeiltavaksi. Vaikka lanka oli ohutta, neule syntyi yllättävän nopeasti. Tai no, kalenteriaikaa kului, koska tein välissä kaikkea muutakin, mutta kun neulomaan ryhtyi, kappaleet suihkivat itsensä kasaan reipasta vauhtia.

Niin, ne kappaleet ... saumoja karttavien malli tämä ei ole, mutta lopputulos palkitsee kyllä tekijänsä.

Jotkut meistä ei vaan oikein osaa poseerata.


- Liina

Songbirds




Pitkään huiviin tulee neulottua kaikenlaisia hetkiä.

Omaan Songbirdiini neuloin ipanan kaverin synttärit, muutaman puhelinpalaverin, useamman hetken odottelua Lastenklinikalla, päiväkodin vanhempainillan, Disney on Ice -esityksen kaikki odotteluhetket, monia sohvalla rauhassa vietettyjä iltoja - hyvää ja huonoa, siellä se kaikki on, vaikka ei siitä huiviin mitään jälkiä jäänyt.

Ei edes niistä synttäreistä, jolloin neuloin, turisin Sennin kanssa ja yritin pitää ipanaani silmällä - ja sen jälkeen purin kaiken tekemäni. 

Mutta onneksi jäi muistijälkiä siitä kaikesta. Mitä Senni neuloit omaasi?

Minun Songbirdini on kevättalven bussimatkat yli Lauttasaaren sillan, lasten sairaspäivät sekä viikonloppujen hengähdyshetket liian kiireisessä arjessa. Suurilla puikoilla syntyi ihanan hötöinen pinta pehmeääkin pehmeämmästä langasta. Kaulalla nämä hetket tuntuu pehmoiselta, lohdullisesta pumpulipilveltä. 

Huiviin oli helppo tallentaa talven kulku. Hukkasin välillä paikkani ohjeessa, mutta pienellä kiukuttelulla löysin aina takaisin kartalle. 

Sennin huivi 5 mm puikoilla
Malli: Songbird, Janina Kallio
Lanka: Handu, merinosilkkihuivilanka, 624 m,
Liinan huivi 5,5 mm puikoilla
Malli: Songbird, Janina Kallio
Lanka: Handu, HuiviGimalle, 720 m
 




Pikku kyyhkynen



Tiukoista vastusteluistani huolimatta jalkani kuljettivat minut syksyllä Eiran Lankojen myymälän loppuunmyyntiin. Ostin muun muassa reilut neljä kilometriä vaaleansinistä tweediä (!) ja kaikenlaista muuta, mutta yksi ostos oli täysin harkittu. Nimittäin kevyesti kimalteleva, Louisa Harding Yarnsin Orielle. Kannoin sitä kotiin neljä 50 gramman vyyhtiä ihanassa kyyhkyn harmaassa tai hennon laventelisessa värissä. Napakkakierteinen Orielle oli ihanaa neulottavaa. Se on täyttä baby alpakkaa lukuunottamatta ohutta hopeanhohtoista polyamidisäiettä, joka sai nelivuotiaan tyttäreni huokailemaan.


Malli: Oma
Lanka: Louisa Harding Yarns, Orielle, väri ice, 191g / 420m 
Langat riitti juuri lapsen kokoiseen improvisaatiovillapaitaan. Tämän neulominen oli uskomattoman rentouttavaa puuhaa ja työ syntyi nopeasti. Langan vyötteessä suositeltiin puikkokooksi 3.75-4 mm puikkoja, mutta mä käytin 3 millistä pyöröpuikkoa ja neulepinnasta tuli sillä oikein hyvä. Jotenkin sain arvattua silmukkamäärät kerralla oikein ja kaikki meni nappiin. Tein jopa vähän muistiinpanoja, joten tästä ehkä syntyy simppelin lapsenneuleen ohje.

Tein paidan ylhäältä alas ja raglanhihaisena. Kaula-aukon takaosassa on muutama ekstrarivi saksalaisilla lyhennetyillä samoin kuin helman etu- ja takaosaa erottamassa. Mulla oli aluksi mielessä kierretyllä joustimella tehdyt yksityiskohdat, mutta totesin, että tällä langalla parhaalta näytti mahdollisimman simppeli pinta. Niinpä helma ja hihansuut on suorat, sileet ja i-cordilla päätellyt ettei ne kipristy liikaa. I-cord on kyllä mun lempijuttuja neuleen reunojen suhteen ja voisin tehdä sellaisen melkein kaikkeen. 



Vuoden alku on ollut jotenkin niin stressaava, että neuloskelufiilis on ollut hukassa ja illat on monesti menneet työhommissa kutimointihommien sijaan, mutta tämä neule saa nyt aloittaa uuden ajan! Monet puikoille pääsyä odottavat langat on lisäksi muuttuneet suunnitelmissani villatakeista yhtenä kappaleena neulottavaksi paidaksi, koska ainaoikea pyörönä - oh bliss!



Senni