Tuotatin itselleni tovi sitten (kiitos Liisa!) Sweet Georgian värikkäitä sukkalankoja:
Mitä karkkikomboja! Aion raidoittaa ne jonkin synkeän kanssa, luulen. Siitä tulee hyvä.
Mutta addiktille ei toki riitä mikään. Alkuviikosta näin eräästä langasta unta: päivystin nettikaupassa uutta toimitusta. Mietin unessa, voinko todella maksaa lankavyyhdistä 70 euroa (alitajuntani liioitteli, oikeasti se maksoi kakskytviis) ja tulin siihen tulokseen, että todellakin voin.
Niinpä eilen illalla klo 23 kyttäsin lankaa Internetissä. Tuntui siltä kuin olisi seissyt ulkona haavi kädessä metsästämässä keijuja - siis yhtä älykkäältä.
Päivitin sivun kohtalokkaan myöhään. Klo 23:01 kaikki lanka oli jo loppunut - tai muiden asiakkaiden ostoskoreissa. Jos kuitenkin joku rohmuava rontti jättäisi ostoksensa maksamatta, minulla olisi vielä tilaisuuteni olla ... rohmuava rontti.
Hermoromahduksen ohella sain melkein jännetupin tulehduksen kliksutellessani lankaa ostoskoriin. Vaan kerrankin sinnikkyys palkittiin, ja Trailing Cloudsin Mind the Gap -sukkalanka on parhaan ymmärrykseni mukaan matkalla Suomeen.
Ainakin olen siitä maksanut. Kakskytviis euroa.
Nyt tässä on kyllä se riski, että menestys nousee hattuun ja rupean jahtaamaan Wollmeisea.
PS. Haluaisin kyllä kovasti esitellä jotain valmista, mutta lapselle tekemäni ns. itkuhuppari on nappeja, päättelyä ja omistajaa vaille valmis ja muutama kesätoppi - no, valokuvausta vaille. Sukatkin menivä jo käyttöön eivätkä ole enää uudenkarheat ikuistettavat. Mukavat silti. Mutta voihan tämä olla langankulutushysteerinenkin blogi, en halua sulkea itseltäni hyviä ovia!
Mitä karkkikomboja! Aion raidoittaa ne jonkin synkeän kanssa, luulen. Siitä tulee hyvä.
Mutta addiktille ei toki riitä mikään. Alkuviikosta näin eräästä langasta unta: päivystin nettikaupassa uutta toimitusta. Mietin unessa, voinko todella maksaa lankavyyhdistä 70 euroa (alitajuntani liioitteli, oikeasti se maksoi kakskytviis) ja tulin siihen tulokseen, että todellakin voin.
Niinpä eilen illalla klo 23 kyttäsin lankaa Internetissä. Tuntui siltä kuin olisi seissyt ulkona haavi kädessä metsästämässä keijuja - siis yhtä älykkäältä.
Päivitin sivun kohtalokkaan myöhään. Klo 23:01 kaikki lanka oli jo loppunut - tai muiden asiakkaiden ostoskoreissa. Jos kuitenkin joku rohmuava rontti jättäisi ostoksensa maksamatta, minulla olisi vielä tilaisuuteni olla ... rohmuava rontti.
Hermoromahduksen ohella sain melkein jännetupin tulehduksen kliksutellessani lankaa ostoskoriin. Vaan kerrankin sinnikkyys palkittiin, ja Trailing Cloudsin Mind the Gap -sukkalanka on parhaan ymmärrykseni mukaan matkalla Suomeen.
Ainakin olen siitä maksanut. Kakskytviis euroa.
Nyt tässä on kyllä se riski, että menestys nousee hattuun ja rupean jahtaamaan Wollmeisea.
PS. Haluaisin kyllä kovasti esitellä jotain valmista, mutta lapselle tekemäni ns. itkuhuppari on nappeja, päättelyä ja omistajaa vaille valmis ja muutama kesätoppi - no, valokuvausta vaille. Sukatkin menivä jo käyttöön eivätkä ole enää uudenkarheat ikuistettavat. Mukavat silti. Mutta voihan tämä olla langankulutushysteerinenkin blogi, en halua sulkea itseltäni hyviä ovia!