...sanoi työtoverini Agneksesta.
Se kuulosti vähän samalta kuin "olet laihtunut, hienoa!". Tiedättekö? Ööö joo kiva mutta en tiennyt, että se toinen oli huono.
Sanoin tästä Sennille. Senni huomautti, viisaasti, että onhan homma vähän kahtalainen kohteliaisuus. Ehkä sanoja tarkoittaa, että vaate on tosi hieno ja työn jälki hyvää (vaikkei se sitä aina valmisvaatteissa suinkaan ole). Mutta tarkoittaako tämä myös, että oman kädenjäljen näkyminen olisi jotenkin huono asia? Ei valmisvaate nyt tässä maailman ajassa ole mikään varsinainen harvinaisuus - kummallakin oli päällä ihan kaupasta ostettuja vaatteita - ja siitä asti homma varmaan pyöri meidän molempien päässä.
Mitä itse tehdyltä vaatteelta haetaan? Valmisvaatteen lookkia? Neulekonemaista pintaa? Erityistä rouheutta? (Taidekaapumaisuus on poissuljettu vaihtoehtojen joukosta. Joka sitä hakee on jo menetetty.)
Itse sanoisin, että tärkeintä on matka, ei päämäärä - mutta jos maalissa odottaa joku käyttövaate, henkilökohtaisesti katson onnistuneeni ja oppineeni. (Jos ei odota, katson vain oppineeni, ja tehneeni hyvän matkan.) Senni on huono sietämään virheitä töissään, mutta lähinnä se näyttää haluavan neuloa hienoja vaatteita kauniista langoista. Ja onnistuukin siinä ihan mahtavasti, vois alkaa mullekin neuloa.
Mihin te pyritte? Saako käsityö näyttää käsityöltä vai onko suurin kohteliaisuus jonkun kysymä "mistä toi on ostettu"?
Se kuulosti vähän samalta kuin "olet laihtunut, hienoa!". Tiedättekö? Ööö joo kiva mutta en tiennyt, että se toinen oli huono.
Sanoin tästä Sennille. Senni huomautti, viisaasti, että onhan homma vähän kahtalainen kohteliaisuus. Ehkä sanoja tarkoittaa, että vaate on tosi hieno ja työn jälki hyvää (vaikkei se sitä aina valmisvaatteissa suinkaan ole). Mutta tarkoittaako tämä myös, että oman kädenjäljen näkyminen olisi jotenkin huono asia? Ei valmisvaate nyt tässä maailman ajassa ole mikään varsinainen harvinaisuus - kummallakin oli päällä ihan kaupasta ostettuja vaatteita - ja siitä asti homma varmaan pyöri meidän molempien päässä.
Mitä itse tehdyltä vaatteelta haetaan? Valmisvaatteen lookkia? Neulekonemaista pintaa? Erityistä rouheutta? (Taidekaapumaisuus on poissuljettu vaihtoehtojen joukosta. Joka sitä hakee on jo menetetty.)
Itse sanoisin, että tärkeintä on matka, ei päämäärä - mutta jos maalissa odottaa joku käyttövaate, henkilökohtaisesti katson onnistuneeni ja oppineeni. (Jos ei odota, katson vain oppineeni, ja tehneeni hyvän matkan.) Senni on huono sietämään virheitä töissään, mutta lähinnä se näyttää haluavan neuloa hienoja vaatteita kauniista langoista. Ja onnistuukin siinä ihan mahtavasti, vois alkaa mullekin neuloa.
Mihin te pyritte? Saako käsityö näyttää käsityöltä vai onko suurin kohteliaisuus jonkun kysymä "mistä toi on ostettu"?